 As I was preparing for my trip of a lifetime in South America, an exciting thing happened.
I was invited to give a speech to 1000 Mexican students. In my head, I’m thinking: Ok, I have zero time to prepare it before I leave but hey, it sounds exciting. I ask: When is it? The answer: This friday. In 4 days. I’m struck by anxiety for the tight schedule, but I push it aside and accept. Fast forward a few days. I'm sometimes asked: "Miika, what one tip would you give on how to prepare a speech?" What you're about to read is what I usually reply with.
It's one of my favorite tools to use for preparing a speech. The 9 Questions. Every time I’ve failed at a speech, it’s been because I haven’t paid attention to one of these questions. Every time I’ve succeeded, it’s because I have. Tässä se on: Mun ensimmäinen podcast-vierailuni. Älä anna turhan alkuhippeilyn häiritä, vaan nauti Antin ja mun keskustelusta alla! Löytyy hyviä tarinoita ja heti sovellettavia vinkkejä esiintymispelkoon. Ja paljon muuta.
P.S. Vaikka mä oonkin vähän allerginen hippeilylle, niin Antti oli todella cool. Päästiin hyviin keskusteluihin niin kameralla kuin sen ulkopuolellakin. Antti oli rohkea tyyppi jolla on mieletön taito kuunnella. Oli hauskaa! The 3 things people do when they don't want to hear what you're saying (and what to do about it)6/20/2019  Two weeks ago, I was lying in a delirious fever in a remote beach village in Brazil. On the phone, I was talking with my sister. She’s a trained doctor and knew my particular case well. She was trying to convince me to return home for treatment. I didn't want to go.
She would tell me, it's very dangerous for me to be sick without proper medical care, especially since we didn’t know why I was sick. Especially since I had gone through a severe viral infection only 3 months earlier. What did I do?  A couple of months ago, I left for Brazil with no return ticket. I just found some of my thoughts on that decision from the time just before leaving. I'm posting this, because I think it might help someone out when they're considering jumping into the unknown. You know, make the unknown seem less of a scary place. Plus I believe that it's better to put your stuff out there, even if it's not perfect, and I try to live up to that.
So here we go - enjoy:  When I was a kid, we had a tradition. We lived close to a forest, and there were these small white flowers that blossomed in the spring. Just in time for Mother’s Day. We used to go to the woods with my sisters to pick up those white flowers for mom. It was a beautiful moment.
But why was it so beautiful? Pidin hiljattain puheen. Se ei mennyt hyvin.
Miksi? Olin harjoitellut. Puheeni oli selkeää ja sujuvaa. Aiheeni oli myös tärkeä ja koskettava. Ei. Epäonnistuin siksi, että pääväitteeni oli liian ehdoton.  Oletetaan, että olet kokouksessa. Keskustelette sinulle tärkeistä asioista. Haluat vaikuttaa keskustelun kulkuun. Sinulle tulee mieleen asioita, jotka haluat nostaa esiin.
Mitä teet?  Muistan, kun istuin kaverini kanssa kahvilla. En muista mistä puhuimme. Sen kuitenkin muistan, että yhtäkkiä tajusin jaarittelevani turhia ja ajatusteni kiertävän kehää. En ollut miettinyt, mitä halusin sanoa - puhuin kuitenkin. Pahoittelin epäselvästä kommentista ja skarppasin seuraaviin.
Kuulostaako tutulta? Tätä tapahtuu joka puolella, jatkuvasti.  Muistan ikuisesti, kun kerran ajoin ulos tieltä moottoripyörällä. Rentoutunut ja huoleton tunne kurviin ajaessa. Äkillinen selvyyden tunne kun tajusin, että nyt mennään.
Havahtuminen ojan pohjalta silmänräpäystä myöhemmin. Valtava tunteiden sekamelska, kun saappaat rahkasammalessa seison ojan pohjalla pyörä jalkojeni välissä kyljellään ja tarkastelen vaurioita. Hämmennys, turhautuminen, suuttumus itseensä. Katson parin metrin päässä seisovaa mäntyä, jonka olen onnen kaupalla väistänyt. Ymmärrys omasta kuolevaisuudesta. Helpotus - paria mustelmaa lukuunottamatta kaikki ehjänä. Olen elossa. |
about meMiika Karppinen. Adventurer, public speaking coach, storyteller. archive
September 2019
CATEGORIES
All
|
RSS Feed