Taipumusta Jaaritteluun? Tässä Lääke

Muistan, kun istuin kaverini kanssa kahvilla. En muista mistä puhuimme. Sen kuitenkin muistan, että yhtäkkiä tajusin jaarittelevani turhia ja ajatusteni kiertävän kehää. En ollut miettinyt, mitä halusin sanoa - puhuin kuitenkin. Pahoittelin epäselvästä kommentista ja skarppasin seuraaviin.

Kuulostaako tutulta?

Tätä tapahtuu joka puolella, jatkuvasti.

Olin hiljattain eräässä kokouksessa. Paikalla oli kymmenkunta ihmistä ja keskusteltiin tärkeistä asioista. Eräs osallistuja oli poikkeuksellisen innoissaan aiheesta, ja antoikin auliisti ideoita ja ajatuksia. Nämä ideat olivat myös laadultaan hyviä ja auttoivat. Mainiota, kaikki hyvin.

Ongelma vain oli, että osallistujan puheenvuorot kestivät minuuttikaupalla ja samat ajatukset kiersivät useita kertoja ennen kuin puheenvuoro kaarsi päätökseensä. Ja sen jälkeen tuli vielä viisi asiaa mieleen, jotka myös piti sanoa.

Mikä oli lopputulos?

Ensiksi, ideat jäivät epäselviksi. Toiseksi, kun yksi puhui, muiden ideat jäivät kuulematta.

Ei kuulosta kovin tehokkaalta, eikö niin?

Vika oli siinä, että puheenvuoroissa ei ollut rakennetta.

Me kaikki teemme tätä.

Pohjimmiltaan kyse on siitä, kuinka hyvin itse ymmärtää asian. Selkeä ajattelu tuottaa selkeää puhetta. Jos et osaa selittää asiaa yksinkertaisesti, et ehkä itse ymmärrä sitä tarpeeksi hyvin.

Sama ongelma esiintyy paitsi kahvipöytäkeskusteluissa ja kokousten puheenvuoroissa, myös puheissa ja esityksissä. Esiintyjä esittelee itsensä ja aloittaa: “Jahas, mennäänpä asiaan. Ensimmäisellä kalvolla…”

Usko tai älä, lääke on toimiva ja vieläpä varsin helppo niellä. Sen sijaan että puhuisimme ajatuksiamme pötköön kunnes sanat loppuvat tai joku keskeyttää, kannattaa tehdä näin:

Luo puheenvuoroosi alku, keskikohta ja loppu.

Ei kuulosta kovin vaikealta, eikö niin? Kuitenkin hyvin harva oikeasti tekee näin. Eli tarkemmin:

Alussa kerro, mihin pointtisi liittyvät ja miksi tuot ne nyt esille. Esimerkiksi “Edellisen kommentin pohjalta minulle tuli mieleen pari ideaa, joita voisimme kokeilla” tai “Kokemukseni mukaan asia ei ole niin yksinkertainen kuin mitä nyt on keskusteltu. Tässä kolme isointa huolenaihettani”.

Keskikohdassa mieti 1-3 pointtia, jotka haluat tuoda esille. Yksi on yleensä riittävästi, kolme on jo todella paljon kuulijoille. Tuo pointtisi esille järjestyksessä, sano napakasti kaikki tarvittava äläkä pompi kommentissasi sinne tänne. Kun puhut lyhyesti etkä jaarittele, on sanoillasi suurempi painoarvo. Mitä vähemmän puhut, sitä enemmän sanot.

Lopuksi, kertaa pointtisi. Esimerkiksi “Voimme siis joko kasvattaa pizzalaatikoiden kokoa tai tehdä pienempiä pizzoja” tai vaikka “huoleni siis olivat verotuksen järjestely, mahdolliset tiekiistat ja mitä tapahtuu kun seuraava sukupolvi perii tilan”, sekä kerro, mitä seuraa jos kommenttisi asiat otetaan huomioon: “Näin saamme sekä asiakkaat että sijoittajat pidettyä tyytyväisinä” tai “Jos nämä asiat hoidetaan, selviämme perinnönjaosta ongelmitta”.

Eli: luo puheenvuoroosi alku, keskikohta ja loppu ja jaa asiasi max. kolmeen pointtiin. Näin saat viestisi menemään perille, säästät muiden aikaa ja teet maailmasta paremman paikan.

Näetkö?

Hienointa on, mitä tällaisella rakenteella voi saada aikaan. Sen sijaan, että puhuisimme puuroa toistemme päälle, pääsisimme kahvipöytäkeskusteluissa aitoihin keskusteluihin. Molemmat ymmärtäisivät toisiaan ja rakentaisivat yhdessä laajempaa käsitystä asiasta. Kokouksemme päättyisivät ajallaan, ideat olisivat kaikille selkeitä ja tuntuisi, että kokouksista oli hyötyä. Esityksissä kuulijoille jäisi enemmän mieleen ja esiintyjän tärkeät ajatukset pääsisivät vaikuttamaan maailmassa.

Mutta ennen kaikkea, oma ajattelumme muuttuisi epämääräisestä puurosta kirkkaiksi rakenteiksi, joiden avulla tehdä maailmasta hieman parempi paikka kaikille.